|
|
| Nimi: Ullapulla |
07.03.2011 17:03 |
Hoitotarinani, osa 1
Heräsin aamulla ja katsoin kelloa, hyvä se oli vasta puoli yhdeksän. Menin syömään aamupalan ja pukemaan päivävaatteet, sitten pakkasin reppuni ja huudahdin äidille:
- Menen Niinalle! Minulla on puhelin mukana! Nähdään illalla! Oikeasti olin menossa Kaoxiin ensimmäistä kertaa. Olin keronut Kaoxista vain parhaalle kaverilleni Niinalle, ja hän oli luvannut ettei sano asiasta kellekkään. Olin eilen soittanut hänelle, että voisinko sanoa äidille että olen menössa hänelle, kun olisin mennyt ensimmäistä kertaa Kaoxiin. Hän oli vastannut siihen:
- Vain jos otat minutkin mukaan, ja tuttuun tapaansa virnistänyt pienen ilkikurisen hymynsä.
-No okei sit, mut ota känny mukaan ja sno sun äidille et me mennään sinne puistoon, olin vastannut. Olimme sopineet että tapaisimme Niinan luona. Kun saavuin Niinan luo, Niina oli jo rappusilla odottamassa.
-Moi, hän sanoi
-Moi
-Ootko sä valmis??
-Joo!
-Mennään sit, MOIKKA ÄITI JA ISKÄ!hän vielä huusi ja sitten lähdimme. Löysimme polun helposti, mutta sen seuraaminen tuotti hankaluuksia. Onneksi otin Niinan mukaan, ajattelin. Polku haarautui monesti ja jouduimme arpomaan kumpaa mennään. Lopulta näkyi aukea: Taivas oli pilveetön ja aurinko paistoi. Niityllä oli sateenkaaren väreissä olevia kukkia ja metsä oli kaunis. Huomasimme puron, jonka päällä oli sateenkaari. Sateenkaaren vieressä oli vaaleanpunainen leikkimökki, minkä portailla oli pupu. Se pupu nosti päätään ja katsoi meitä. Yhtäkkiä se juoksi eteemme. Se kysyi:
- Oletko sinä Ullapulla??
-Kyllä olen. Sinä taidat olla Kipa, vastasin hymyillen.
-Juu olen minä Kipa! Hän huudahti.
-Kuka sinä olet? Kipa kysyi Niinalta.
-Minä olen Niina, Ullapullan paras ystävä, Niina vastasi.
-Tulin tänne Ullan tueksi, kun hän hädin tuskin löysi tänne, Niina jatkoi. Kipa näytti hölmistyneeltä.
-Mutta kaikki tämän metsän tiet vievät tänne, hän sanoi.
-No sitä me emme tienneet, Sanoimme Niinan kanssa yhteen ääneen.
-No anti olla, mitä tehdään? kysyin Kipalta. Kipa mietti hetken kunnes sanoi:
-Me voisimme...
Jatkuu osassa 2 |
Vastaus:
Loistavaa Ullapulla! Saat sitten kaorahasi osassa 2.. :))
~Isabella~ |
|
HOITOTARINA!!!
Kellot soivat. Opettaja sen kuin puhui. Viittasin.
- Mymmeli.
- Eikö me nyt päästäisi jo? Minulla on kiire.
- Mihinkään ei voi olla niin kiire. Ja opettaja päättää milloin pääsette.
Opettaja jatkoi keskusteluaan meille molekyyleistä. Rain varmasti ihmettelesi jos tulisin niin paljon myöhässä. Kello löi jo viittä yli. Lopulta opettaja lopetti puhumisen.
- Läksyksi sivut 65, 66, 67, ja 68. Nyt voitte mennä. Moikka!
- Heippa vaan...
Mumisin sen hiljaa. Kello oli jo kymmentä yli. Nyt minulla oli kiire jo Rainin luo. Otin reppuni naulakosta ja pinkaisin juoksuun. Halusin toden totta pois täältä. Halusin Rainin rauhalliseen maailmaan. Kuljin polkuja kunnes...
- MITÄ?!
Puro oli kadonnut. Pillahdin itkuun. Päätin mennä kotiin. Kävelin melkein koululle saakka kunnes tajusin menneeni väärää polkua. Käännyin ja lähdin sitten oikeaa polkua pitkin kohti Kaoxia. Vihdoin kun pääsin puron luo niin Rain odotti minua jo siellä.
- Hei, pikku Rain!
- Mymmelii! Mä luulin ettet sä tuliskaa!
- Kyllä mä olin tulossa. Opettajalla vaan meni aika pitkään...
- Tehäänkö taas eväsretki?
- Käy mulle! Mennäänkö nyt pakkaamaa eväät?
- Joo!
Lähdimme vaaleanpunaiselle talolle. Talolla tulimme kuitenkin toisiin ajatuksiin.
- Vai haluuks sä sittenki lukee mulle sadun?
- Vaikka. Mä ostin ihan uuden satukirjankin.
Menimme Rainin huoneeseen. Istuimme Rainin sängylle. Tai no Rain meni makaamaan. Aloitin sadun.
"Olipa kerran iso lohikäärme. Se asui omassa luolassaan Kivilinnaisten kaupungissa. Se osasi syökseä tulta ja sai mahtavat liekit aikaan. Sen liekit olivat niin suuret, että se sai puhallettua 5 sotilasta poroksi yhdellä liekillä. Kaikki luulivat lohikäärmeen olevan hyvin ilkeä kaikille, mutta todellisuudessa lohikäärme vain pelästyi aina sotilaita niin että siltä pääsi liekki..."
Aloin kuulla pientä hiljaista kuorsausta. Rain nukkui. Päätin sitten lähteä joten otin reppuni ja lähdin köpöttelemään kotiin. Sanoin vielä kuiskaten kun lähdin kaoxista "Hei, sitten Rain. Nähdään taas pian!"
LOPPU!!! |
Vastaus:
Saat tästä 13kr :)
~Isabella~ |
|
HOITOTARINA!!!
Kävelin purolle. Nyt osaisin vihdoin viimein tien Kaoxiin. Ainakin muistaisin niin. Jäin hetkeksi ihastelemaan puroa. Miten en ollut tulluutkaan ajatelleeksi mite kaunis tuo purokin on. Aivan kuten Kaoxista! Pian minut keskeytti heleäsointuinen mukava ääni:
- Mitä sää katot?
Se oli Rain. Hän katsoi minua kummastuneena.
- Jäin vain ihastelemaan tuota puroa. Se on kaunis.
- Niin no joo... Mennäänkö taas puistoon?
- Voitais ottaa eväät mukaan ja tehdä eväsretki.
- Joo! No mut ei sit mennä puistoo. Tullaan tänne!
- Okei. Käy minulle.
Otin pikkuisen Rainin syliini ja menimme vaaleanpunaisen talon keittiöön laittamaan eväät. Pakkasimme mukaan pari leipää ja tikkarit. Kävelimme purolle ja istahdimme sen viereen.
- Ootko sä tienny ku nyt tässä on kesä ja muualla talvi et sä eksyit ihan oudosta suunnasta Kaoxiin? Sä et oo ennen tullu täältäpäin Kaoxiin.
- Ai... En mä tienny, mut kiva ku kerroit. Voitais tehä joskus muullonkin tänne eväsretkiä.
- Joo. Voidaan viettää täälä aikaa. Tai sit voidaan pitää muille ulkona myyjäiset et tehään kaikkii leivonnaisii.
- Käy minulle.
Olimme syöneet leivät joten aloitimme Rainin kanssa syömään tikkareita. Ne syötyämme veimme tavarat takaisin vaaleanpunaiselle talolle.
- Mennäänkö vielä puistoon?
- Okei.
Kävimme puistossa ja leikimme siellä pitkät tovit piilosta. Pian kuitenkin minun piti lähteä joten kävin saattamassa Rainin vaaleanpunaiselle talolle ja lähdin kotiin.
LOPPU!!! |
Vastaus:
Hieno tarina, melko lyhyt mutta ytimekäs :) Saat tästä 15kr :DD
~Isabella~ |
|
HOITOTARINA!!! Osa 2
Viimein raotin ovea. Sisällä oli pimeää. Etsin kuumeisesti valokatkaisinta kun joku tönäisi minut eteenpäin. Sitten valot syttyivät. Kaikki kaot istuivat sohvalla ja huusivat yhteen ääneen:
- Tervetuloa Kaoxiin!
Vastasin tietysti vähän jännittäen:
- Kiitos!
- Sä oot mun hoitaja. Eks nii?
Kysyjä oli pieni valkoinen ja söpö pallero.
- Kyllä olen mikäli olet Rain.
- Olen.
Katsoin sitä supersöpöä ilmestystä. Pian kuitenkin toinen värikäs pallo sanoi minulle:
- Me teimme ruokaa sinulle kun odotimme niin innolla sinua.
- Voi kiitos kaikille!
- Ole hyvä. Mennäänkö syömään?
- Mennään vain.
Otin ulkovaatteeni pois ja ripustin ne naulakkoon. Koululaukkuni jätin seinän viereen nojaamaan. Otin Rainin syliin ja Rain ohjeisti minut keittiöön. Keittiössä istuimme pitkän ja suuren vaaleanpunaisen pöydän päähän. Pöydillä oli valtavasti ruokaa.
- On kivaa kun olen ensimmäinen jolla on hoitaja, Rain sanoi.
- Varmasti, vastasin kohteliaasti.
- Mutta eikös sinusta olisi mukavempaa hoitaa vaikka meitä kaikkia?
- Oikeastaan ei, sillä aikani ei riittäisi kaikille ja jotkut jäisivät yksin. Ja tietysti muillekkin uusille hoitajille pitää jättää tuollaisia söpöjä kaoja hoidettavaksi.
- Ai...
- Paljonko otat ruokaa?
- Keskimäärän verran.
Lastasin Rainin lautaselle spagettia ja jauhelihaa sen verran kuin mielessäni näin keskimäärän verran ruokaa. Sen jälkeen lastasin myös itselleni ruokaa, mutta minä otin hieman enemmän. En ehtinyt kysyä muilta kaoilta paljonko he ottavat kun huomasin heidän jo ottaneen ruokansa. Osa ketä ei itse osannut oli muut auttaunut. Sali oli hiljainen kun söimme. Vain haarukoiden, veitsien ja lusikoiden ääntä kuului. Vähitellen muut kaot alkoivat mennä omiin huoneisiinsa. Pian jäljelle jäi vain minä ja Rain. Kun vihdoin olimme molemmat syöneet ja kiitimme toisiamme ruuasta ja ruokaseurasta.
- Siivotaanko me pöytä?
Kysyjä oli Rain.
- Okei. Jos sinä keräät astioita pesukoneeseen niin minä kerään vaikka kattiloita ja kauhoja lavuaariin.
- Okei, sopii minulle.
Aloimme kerätä astioita. Minä sain ensin työni tehtyä joten aloin tiskata kattiloita ja kauhoja. Olin saanut vasta 2 kattilaa ja 4 kauhaa tiskattua kun Rain sai työnsä valmiiksi. Niin laitoin sitten loput kattilat ja kauhat tiskikoneeseen ja käynnistin koneen. Kun kone alkoi surrata hiljaisesti niin Rain halusi näyttää huoneensa.
- Täällä on mun huone.
Näin Rain oli sanonut minun astuessani huoneeseen. Huone oli seiniltään sininen. Siellä oli upea valkorunkoinen sänky sekä valkoinen työpöytä. Rain erottui hyvin seinän vieressä.
- Hieno huone!
- Kiitos. Haluatko puistoon?
- Okei, mennään vain.
Emme pukeneet ulkovaatteita sillä menimme sellaiseen puistoon jossa oli aina kesä. Kävelimme puistoon käsi kädessä. Kun vihdoin pääsimme sinne näin upean näyn. (Taas... Koko Kaoxhan oli ihan lumoava!) Puisto... Se oli kaunis! Olin aivan ajatuksissani. Kuinka tämä olikaan niin kaunis! Pian kuitenkin Rain sanoi:
- Leikitäänkö?
- Varmasti!
- Mitä leikitään?
- Vaikka hippaa.
- Okei. Sä oot!
Rain lähti juoksuun. Hän oli hyvin nopea. Sain viiden minuutin jälkeen vasta Rainin kiinni. Kun minun oli määrä juosta pakoon sai Rain heti minut kiinni. Lopulta väsyimme. Lähdimme vaaleanpunaiselle talolle. Siellä katsahdin kelloa.
- Voi ei!
- Mitä?
Rain kysyi aivan kummissaan ja ihmetteli kun aloin pukea niin ripeästi.
- Anteeksi, Rain mutta minun pitää mennä kotiin kun äiti tulee pian kotiin. Hän kummastuu jos ei löydä minua.
- Ei se mitään. Heippa!
Otin koululaukkuni selkääni ja lähdin.
- Heippa, Rain! Nähdään taas huomenna!
LOPPU!!! |
Vastaus:
Hieno ja pitkä tarina ensimmäiseksi tarinaksi. Saat tästä 30kr + 5kr ensimmäisen tarinan bonusta :) |
|
HOITOTARINA!!! Osa 1
Jes! Vihdoinkin pääsin koulusta! Pakkasin kirjojani koululaukkuun. Nyt pääsisin Rainin luo! Koulun pihalla pinkaisin juoksuun kun kuulin äänen selkäni takaa. Pysähdyin.
- Mihin sä meet ku ei sun koti oo siellä?
Se oli hyvä ystäväni Jenni.
- Öö... Tota... Mä meen nyt tonne mun kaverille käymää ja mul on hiukan kiire...
- Okei.
Lähdin uudestaan juoksuun. Pingoin minkä jaloistani pääsin purolle mistä olin ensimmäisen kerran löytänyt kaohoitolaan. Sieltä rupesin räpiköimään pitkin polkuja löytääkseni kaohoitolan. Pian näin jonkin pallon mikä liikkui. Lähdin seuraamaan sitä juosten. Se oli nopea. Sen piti olla kao! Se ei voinut olla mikään muu! Seurasin sitä kunnes näin sen taas. Pysähdyin. Näin aivan käsittämättömän kauniin maiseman. En ollut viimeksi tajunnut kuinka kaunis se oli. Tosin pian ajatuksistani herätti Isabellan ääni.
- Hei ja tervetuloa taas kaoxiin! Mukava kun aloit hoitamaan Rainia Mymmeli!
Yritin änkyttää jotain kun Melina jatkoi:
- Niin! Olet aina tervettullut hoitamaan Rainia. Sovitte varmasti yhteen! Rainin löydät tuolta talosta odottamasta sinua.
Melina osoitti söpöä vaaleanpunaista taloa. Tuijotin sitä ilmeisesti suu ammollani sillä sekä Isabella että Melina naurahtivat.
- Ki..ki..Kiitos!
Hampaani kalisivat jännityksestä. En ollut vielä koskaan nähnyt Rainia enkä kyllä niitä muitakaan kaoja. Astelin vaaleanpunaisen talon portaita ylös.
Ensimmäinen porras... Toinen porras... Kolmas porras...
Viimein pääsin portaat ylös ja raotin ovea.
JATKUU OSASSA KAKSI!!!!!! |
Vastaus:
Saat kaorahasi sitten osassa kaksi :)
~Isabella~ |
|
| Nimi: Viivi, Melina & Isabella |
26.01.2011 19:12 |
| Täällä hoitajat hoitavat hoitsujansa. |
Vastaus:
Niin hoitavat, ja ohjeita voi kysyä viekussa lisää :))
~Isabella~ |
|
|
|
